Elokuva: Rocknrolla

RocknRollan kulissina on Lontoon kiinteistömaailma, jossa on raha ja huumeet tuntuvat nappikaupalta. Paikallista monopolia pyörittää vanhan koulukunnan gansteri Lenny, mutta kansainvälisen maailman keskukseen on tunkua, Niinpä Lenny tapaa venäläisen sijoittajan, Victorin, Victor osaa pelata aivan samaa peliä. Ei siinä mitään, kyllähän kaksi liikemiestä asiansa osaavat. Mutta koska Lennyn apulaiset ovat alemman maailman veijareita, on yksinkertaiselta näyttävä liiketoimi nopeasti täynnä ylimääräisiä sivujuonia, henkilöitä, odottamattomia ihmissuhdekiemuroita sekä seksiä, huumeita, rocknrollia ja väkivaltaa.

Kaiken tämän keskellä on rocknrolla, eli ”rokkari-sillai-makeesti-äännettynä”, jonka pää on niin korkealla pilvissä, että hän näkee kokonaisuuden ja osaa pitää langat käsissään, vaikkei tunnu itse tietävän sitä. Todellisen rocknrollan elämää ympäröivät seksi, huumeet ja rock’n roll, mutta todellisuudessa niin rocknrollaa kuin kaikkia muitakin vie kuin pässiä narussa mystinen maalaus, jolla on oma tahto juoksuttaa ihmisiä itsensä ja toistensa perässä.

Guy Ritchien elokuvassa piisaa brittihuumoria ja hulvattomia juonenkäänteitä. Soppa etenee selkeästi, muttei liian yksinkertaistetusti. Viihteellistä väkivaltaa on melko paljon, mutta sadistisimmat temput jätetään vihjeiksi, mikä on hieno oivallus ohjaajalta. Täysin puhdas suoritus Rocknrolla ei kuitenkaan ole ja varsinkin loppua kohden juonenkehittely tuntuu hyytyvän. Ritchie ei malta olla punomatta yhteen kaikkia mahdollisia lankoja, vaikka se olisikaan tarpeen. Keskeneräinen sivutarina on aina parempi kuin ontuva loppuratkaisu.

Elokuva vaikuttaa loistavalta, mutta ei ole sitä. Juoni on niin epäselvä ettei leffasta oikeasti tajua mitään. Ihan hyvää viihdettä, mutta olen nähnyt niin paljon oikeasti hyviä elokuvia eikä RocknRolla kuulu niihin. Ihan ok keskiviikko illan leffaksi kuitenkin.

Alkuperäiskieli: englanti
Ikäraja: Suomessa K-15
Pisteet: 7/10